giovedì 21 ottobre 2010

Unelmista totta?

Ja taas on viikko vierähtänyt ihan salamannopeasti. Viime lauantain muistan kuin eilisen, meillä oli kavereiden kanssa aivan superhauska ilta. Ehkä jopa paras ilta, mitä täällä on ollut. Vietettiin iltaa Torcida nimisessä yökerhossa, jossa Federico soittaa ja meidän kaveri Antonio oli mikinvarressa. Me tyttöjen kanssa sitten päätettiin tanssia koko ilta ja suunnitelma toteutui kyllä yli odotusten. Saatiin mukaan myös Antonion serkkupoika Marco ja hänen tyttökaverinsa Simona, jotka olivat tulleet tänne pohjoiseen Sisiliasta asti. Sisiliassa on muuten edelleen 25 astetta lämmintä, eli ei muutakuin te kaikki syyslomalaiset sinne lomailemaan ja ottamaan aurinkoa! :)

Me.
Eilen tein kaikkien aikojen pisimmän työpäivän. Starttasin auton 07.00 aamulla tallista ja tulin kotiin vasta klo. 19.30. Joka keskiviikko nyt sitten on vähän pidempi. Viime vuotisten päiväkotilasten vanhemmat ottivat yhteyttä ja pyysivät aloittamaan englanninkerhon. Nyt sitten joka keskiviikko pidämme kerhoa, jossa leikimme, laulamme, askartelemme ja sitten vähän herkuttelemme. Onhan ne lapset kyllä niin mahtavia. Yksi tyttö sanoi eilen, "Maestra, secondo me sei molto bella" ja toinen pikkupoika vastasi "Si, anche secondo me sei molto bella!". ("Opettaja, minun mielestäni sinä olet todella kaunis", "Kyllä, niin minustakin sinà olet todella kaunis!") Joten ei hullumpi ammatti! :)

Ja sitten on ensimmäinen huolto autollekin tehty ja ajettuja kilometrejäkin on jo 100! :) Ja kunnossahan se näytti olevan, mitä nyt iskunvaimentimet ovat "vähän" kuluneet, tammikuussa sitten katsastukseen. Tässä on nyt kuitenkin käynyt niin, että minä menen töihin paremmalla autolla ja Federico pikku-Ka:lla. Arvojärjestys ennenkaikkea... ;)

Päiväkotihanke etenee jälleen! Viime viikolla saatiin tietää yhdestä korttelista, joka tulee sisältämään asuinhuoneistoja, toimistoja ja liiketiloja. Sieltä sitten kyseltiin toimitilaa myös meille. Tänään saatiin tarjous 170neliöisestä tilasta, jossa erikseen 160 neliöinen leikkikenttä ulkona. Tarjous oli jotakuinkin sellainen, jota olimme ajatelleetkin. Tietenkin sitä aina toivoisi, että olisi ollut vähän vähemmän. Nyt tässä sitten ei auta kuin alkaa tekemään laskelmia ja arviointeja. Ensi viikolla mennään sitten tarkemmin juttelemaan rakennuttajan kanssa. Kävi myös mielessä, että myös mahdollinen Baby Parking -idea suomalaisperheiden lapsille voisi olla ihan kiva. Vaikka pari kertaa kuukaudessa. Mutta näitä ideointeja kerkeää vielä miettimään monet kerrat. Päiväkodista olisi mahdollisesti toteutuessaan tarkoitus tehdä kaksikielinen, jossa kielinä olisivat italia ja englanti. Mutta nyt jäitä hattuun vielä. :)

Käytiin iltapizzalla Federicon mummon luona, joten nyt on hyvä laittaa nukkumaan, että jaksaa taas aamulla herätä kukonlaulun aikaan.

Sogni d'oro a tutti!

mercoledì 13 ottobre 2010

Haikeita tunteita

Päivät ja viikot ovat vierähtäneet todella nopeaa. Toissaviikolla sain äidin, siskon ja kummitytön tänne meille ja oli todella ihanaa kun kävivät. Käytiin vähän kiertelemässä eri shoppauspaikkoja ja yhdessä Outletissakin käytiin vähän ihastelemassa vaatteita. Sitten tapailtiin italialaisia sukulaisia täällä ja käytiin yhdessä syömässä tyypillinen italialainen illallinen, joka muuten aina kestää vähintään sen kaksi tuntia! Shoppailuparatiisi-Milanofiorista löytyi tosi hyvä Bershka-liike, josta löytyi kuin löytyikin paljon ostettavaa. Harmi vain kun otettiin meidän Maia mukaan eikä koiria saanut tuoda sisälle, niin Federico joutui odottamaan sitten ulkopuolella olevissa liikkeissä kun me käytiin tyttöporukalla ostoksilla. Pikkuneitin ruoka-ajat kuitenkin huomioiden lähdettiin sitten takaisin kotiin hyvissä ajoin, koska oikeastaan kaikki ostokset olimme saaneet jo tehtyä. Ainoa vaan, että kierrettiin vain noin kolmasosa liikkeistä. :) Mutta sehän ei ollut ongelma eikä mikään, lähdettiin Federicon kanssa kahdestaan viime lauantaina uudelleen shoppailemaan ja mukaan tarttui taas muutama vaatekappale. Povero Federico! ;)

Ravintolassa koko porukalla.
Viikko sitten tiistaina jouduin viemään sitten "vieraat" takaisin kentälle. Kotiin palattuani täällä odotti syöttötuoli ja matkasänky ilman pikkuista Ainoa ja oli jotenkin niin surullinen fiilis. Onneksi tunteet sitten tasoittuivat yön aikana ja työviikko auttoi taas saamaan omasta arjesta kiinni.

Mukava viime viikonloppu takana. Perjantaina kävimme katsomassa vielä ennen lauantaisia avajaisia yhden uuden yökerhon, jonka omistaa yksi meidän kaveri. Kaikki oli kyllä niin italialaisittain aivan vaiheessa! Ei pysty ymmärtämään, jos yökerho aukaistaan seuraavana päivänä niin sisäänpääsyliput eivät olleet selvillä, tai kassat eikä edes baaritiskit. Myös sohvat ja pöydät olivat vielä paketeissa. Mitään muuta valmista siellä ei ollut oikeastaan kuin seinät. Kaikki muut sitten olivat ns. "levällään". Siellä sitten pojat kädet taskuissa hermoilivat, mitä sitä pitäisi tehdä. Suomalainen olisi siinä tilanteessa ottanut kädet taskuista pois ja alkanut hommiin! Mutta italiapoika sytytti siinä vaiheessa tupakan. :)

Lauantaina tosiaan käytiin siellä ostoksilla ja illasta sitten mentiin Torsida-yökerhon avajaisiin. Ovet pitivät aueta klo. 23.30, mutta aukesivat sittenkin 00.30, koska sitä ennen wc:issä ei ollut asennettu edes vielä peilejä! Ja yksi seinäkin oli vielä tekemättä. :) Ilta meni kuitenkin nopeasti ja porukkaa riitti. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet edes sisään. Ja DJ soitti hyvää musiikkia! ;) Sunnuntaipäivä menikin sitten Milanossa Mi Sposi -häämessuilla. Suuren kaupungin tapaan oli suuret menot ja katsomista ja ihmettelemistäkin riitti.

Tällä viikolla töissä ollaan mietitty esikoululaisille suunnattua englanninkerhoa. Myös vanhemmat ovat olleet yhteydessä järjestämään lapsilleen englannintunteja, ongelmana vain on tämä minun kulkeminen edestakaisin Milanoon, mutta eiköhän se jotenkin järjesty. Myös se meidän päiväkoti-idea on mennyt eteenpäin. Huomenna mennään katsomaan muutamaa mahdollista tilaa. Eli suunnitelmat menevät eteenpäin. Onneksi yksi kavereistani on aukaissut juuri yhden päiväkodin tuonne maaseudulle päin niin on joku, joka osaa auttaa näissä paperihommissa täällä. Niistäkin varmasti riittää kirjoittamista sitten. On tämä Italian byrokratia sen verran monimutkaista! :)

Nyt taidan laittaa juoksukengät jalkaan ja lähteä vähän lenkkeilemään. Loppuviikko häämöttää jo, ihanaa!