Hevostelua ja manikyyriä!

Tämän viikon alku onkin mennyt kipeitä lihaksia palautellessa. Käytiin kaverin kanssa launtaiaamuna hevostallilla ja sattumalta tallin omistaja saapui paikalle samaan aikaan. Omistaja-Marco piti sitten minulle yhden ratsastustunnin ja oli kyllä tosi mukavaa! Jalat ovat olleet niin kipeinä, että käveleminenkin on tuntunut vaikealta. En ole voinut kuin haaveilla lenkkeilystä, mutta jospa sitä tässä viikon loppupuolella pääsisi vähän juoksemaan taas. Mutta olen tainnut löytää itselleni uuden harrastuksen. Innoissani odotan jo seuraavaa ratsastustuntiani! :)

Eilen laitoin kotia kuntoon, koska äiti, sisko ja kummityttö saapuvat tänään! Tässä onkin vielä muutama lomapäivä jäljellä, jotta voidaan lähteä porukalla kiertämään vähän Italiaa ja tietenkin tekemään ostoksia Outlet-kylään. Tässä lähellä olevat Outlet-kylät ovat Serravallen Outlet ja Vicolungo. Molemmista löytyvät merkkivaatteiden Outlet-liikkeet. Myös Sveitsin Luganossa sijaitseva Outlet on vain parin tunnin ajomatkan päässä. Outlet-kylät ovat tosi hyviä paikkoja shoppailemiseen koska sieltä löytyvät kaikki merkkiliikkeet ja hinnat ovat huomattavasti alhaisempia. Outlet-kylistä löytää nimestä huolimatta myös tämän sesongin vaatteita Outlet-hintaan!

Crinan tekemät kynnet.

Käytiin eilen illalla vielä ajelemassa Milanossa, jotta sitten perjantaiaamuna kun työt alkavat, ei tarvitse seikkailla ympäriinsä etsimässä parkkipaikkaa. Nyt ovat siis parhaat parkkipaikat katsottuna Famagostassa ja perjantaina ei tarvi stressailla sen suhteen. Saa nähdä, miltä tuntuu tehdä työmatka junan sijasta autolla. :)

Tänä aamuna oli mieleinen herätys jo aikaisemmin kun olin varannut ajan manikyyriin. Kesällä Oulussa Nina teki aivan ihanat rakennekynnet! Viime kuussa kävin huollattamassa, mutta tulos ei ollut kovin miellyttävä. Varasin ajan toiseen paikkaan tälle päivälle ja lopputulos on kyllä tosi hyvä! Kiitos Crina! :)

Nyt hyvillä mielin syömään ja sitten lentokentälle vieraita vastaan!

Buona settimana a tutti!

Vauvauutisia läheltä ja kaukaa

Tämä viikko on vierähtänyt tosi nopeasti. Kotona on ollut sellaisia hoitamattomia siivousurakoita, että onneksi ne on nyt melkein tehtynä. Keskiviikkona päätin heittää roskiin parvekekukat ja laittaa kodin ulkopuoleltakin syyskuntoon. Vaikka en syysihminen olekaan, niin kylläpä sitä vain haluaa pitkän kesän jälkeen kesäkukat pois ja laittaa uusia tilalle. Vielä pitäisi parvekekalusteet käsitellä ja siivota alakerran varasto.

Parvekkeelta näkymä kotikadullemme Corso di Vittoriolle.

Onneksi kaverit osaavat pyytää ulos oikealla hetkellä. Käytiin nimittäin eilen illalla näin viikon loppupuolen kunniaksi istumassa iltaa. Oli mukava nähdä kavereita ja vaihtaa kuulumisia. Täällä on kiva kun kavereiden näkeminen ja iltojen istuminen ei rajoitu vain viikonloppuihin, vaan myös viikolla tulee silloin tällöin lähdettyä "ulos". Se kummasti piristää mieltä! :) Vielä olisi muutama viikonloppu niin, että me molemmat olemme vapaalla, sitten alkaakin ne talvilauantait, jolloin Federico on töissä. Mutta sekin on ihan kiva, varsinkin nyt kun on tuo oma autokin niin pääsee liikkumaan vähän vapaammin. Eiköhän me kavereiden kanssa aina jotain keksitä! :)

Tällä viikolla on kantautunut ihania uutisia, niin Suomesta kuin tästä läheltäkin. Viikon keskivaiheilla kuulin, että kaksi opiskelukaveria ovat synnyttäneet ja vauvat saapuivat maailmaan melkein samaan aikaan. Onnea! :) Eilen saatiin tekstiviesti, että Federicon serkku ja hänen vaimo saivat eilen ensimmäisen lapsensa. Täällä on tapana mennä tervehtimään tuoreita vanhempia ja vauvaa samantien sairaalaan. Jotenkin vain suomalaiseen luonteeseen se tuntui tosi oudolta. Siellä me oltiin sisarusten, isovanhempien, serkkujen, tätien, setien ja isomummojen kanssa katsomassa pikkuista. Vauva syntyi eilen klo. 13.17 ja me olimme sairaalassa klo. 17.30. Siellä se heidän pikkuperheensä oli niin onnellisena, pikku-Pietro omassa sängyssään. Oli kyllä tuore äiti toipunut hyvin urakastaan ja jaksoi iloisesti kertoa valtavien lahjapakettien ympäröimänä, miten kaikki tapahtui. Kyllä italialaiset ovat supersosiaalisia, ei voi muuta sanoa!

Minä ja onnellinen isomummo,
italiaksi bis-nonna.

Ensi viikosta on tulossa aivan ihana kun äiti, sisko ja kummityttö tulevat tänne meille. Mukava nähdä kesän jälkeen ja varsinkin tuota pikkuneitiä, joka kasvaa ja kehittyy niin nopeaa. Taidetaan tätin luona juhlia vähän etukäteen jo 1-vuotissynttäreitä! :)

Mutta nyt parvekekukkaostoksille, lenkille ja illalla La Bianca Notte -tapahtumaan!

Buona serata e buon weekend!

Yhden tähden viikko, viiden tähden viikonloppu!

Eilen tehtiin pitkä reissu kun käytiin moikkaamassa vähän sukulaisia ja palauttamassa lainassa ollut Smart-auto. Samalla jäätiin juomaan Torveca-kahvia, joka on Federicon sedän omistaman kahvijalostamon kahvia. Tosi hyvän makuista, löytyy muuten Suomestakin: Helsingissä on yksi kahvila keskustassa kirjaston (?) lähellä, joka myy Torvecan kahvia ja toinen on Turussa. Napapiirilä voisi olla myös hyvä paikka italialaiselle kahville, pitäisi vaan löytää ihminen, joka hoitaisi asiaa siellä päässä. Kahvittelun jälkeen jatkettiin matkaa toiselle puolelle Milanoa. Käytiin nimittäin hakemassa se auto!  :) Nyt on sitten oma auto alla, jolla kelpaa huristella. Kunhan ei nyt vaan jättäisi tienposkeen. Vaikkakin luulen, että kauaa ei naisen tarvi tienposkessa odotella apua. :)

Eilen illalla oli aivan mahtava ilma, käytiin vähän kävelemässä ja samalla ulkoiluttamassa Maijaa. Tähän aikaan vuodesta huomaa eron Suomen ja Italian välillä, kun Suomessa alkaa ilmat viilenemään ja tulemaan syksy, täällä vielä ollaan ihan kesätunnelmissa. Vaikkakin täällä on jo aamut vähän viileämpiä kuin kesällä, mutta kuitenkin lämmintä riittää päivisin 30 asteeseen. Italialaiset sanovat, että kesä loppuu virallisesti 21.9. vähän vastaava kuin Suomessa päivä, jolloin Jaakko heittää kylmän kiven. Vielä on siis kesää jäljellä!

Maija

Käytiin tänään messuilla ja nähtiin todellista italialaista maaseutuelämää ja -tunnelmaa. Tosi hienoja tuotteita olivat tehneet käsityönä. Ihasteltavaa oli laidasta laitaan: koruja, koriste-esineitä, vaatteita ja keramiikkaa. Harmi vain kun aurinko meni pilveen ja alkoi satamaan. Mutta mukaan saatiin monenlaista joululahjaideaa! :) 

Italialaisten ehdoton ylpeys on ruoka.

Postissa tuli melkoinen yllätys kun postimies soitti ulkoportilta, että lähetys odottaa kuittausta. Menin vastaanottamaan ja siellä oli uusi telkkari paketissa! Meinasin kyllä ennen kuittausta sanoa, että ei meille telkkaria ole tilattu... Eipä ollut kertonut kotona mokoma mitään, että sellaisen hankinnan oli mennyt tekemään.

Nyt syömään! Huomenna aamusta lähdetään ajamaan Alpeille Santa Maria Maggioreen.

Yksi tunnelmallisimmista istuskelupaikoista, Castello di Mortara.

Henkilökohtainen kriisi

Tässä on ollut vähän aikaa päällä nyt sellainen henkilökohtainen kriisi, jonka kanssa olen yrittänyt ja yritän yhä edelleen porskuttaa eteenpäin. Mutta helppoa se ei ole. Ja syykin siihen on varsin arkinen, saattaa kuullostaa ehkä vähän oudoltakin... mutta olen huomannut täällä, kuinka paljon ikävöin omaa työtäni. Työtä, jota sain tehdä yhden vuoden valmistumisen jälkeen. Se oli unelmieni työ, ihanassa paikassa, ihanien työkavereiden ympäröimänä. Se yksinkertainen totuus, että siihen täällä ei ole mahdollisuutta on lyönyt kasvoille varsin kovaa. Olen koittanut ajatella asiaa monelta kantilta, mutta täällä sellaista tunnetta työntekoon ja työyhteisöön en ole vain onnistunut luomaan. Ja tietenkin syytän siitä itseäni, mutta vihdoin olen ymmärtänyt asian, jota en aikaisemmin osannut tulkita oikein. Iltalialaiset ovat hyvänpäiväntuttuja, mutta erittäin hankalia, jotta heistä voisi saada tosi Ystäviä... Täytyy koittaa etsiä sitä iloa arkeen joistakin muista, pienemmistä asioista ja toivoa, että jossain tuolla tulevaisuudessa saisin vielä aukaista oman luokkani oven ja kuulla "Hyvää huomenta opettaja".

Milanon Galleriassa toukokuussa.

Tänään sitten puhelinliittymäkauppaan, jotta saadaan vihdoin toimiva liittymä minulle. Kesän jälkeen puhelin on ollutkin kiinni. Luottokortti kloonattiin viime kesäkuussa. Onneksi täällä on sellainen palvelu, että korttia käyttäessä tulee joka kerta tieto tekstiviestinä puhelimeen. Yksi yö alkoi tulla viestejä puhelimeen, että korttia oli käyetty Panamalla... summat olivat 300-400 euroa kerralta. Palveluntarjoaja ja luottokorttiyhtiö "CartaSi" korvaa tällaisissa tapauksissa käyttäjälle käyteyt rahat. Mutta ilman faksi- ja paperisotaahan niitä rahoja on turha toivoa takaisin... Mutta rahat siis palautettiin, kortti suljettiin ja tilattiin uusi. Kun CartaSi-yhtiö ei ilmoittanut operaattorille uudesta kortista ja sen numerosta, päätti operaattori katkaista liittymän, ilman mitään ennakkoilmoitusta. Nyt ollaan sitten koitettu saada liittymää auki, mutta operaattorin mielestä se ei ole niin yksinkertaista, koska vastaavaa liittymätarjousta ei ole enää. Italiassa hallitus työllistää ihmisiä perusteella "työtä kaikille". Tässäkin tapauksessa! Kun menee operaattoriliikkeeseen, sieltä annetaan faksinumero, johon lähettää selostus siitä, mitä on sattunut ja uuden kortin numero, (ilman neljää viimeistä numeroa turvallisuussyistä). Tämä faksi lähetetään Torinoon. Torinosta saaja lähettää sen luettavaksi Bolognaan. Bolognassa se luetaan ja lähetetään lausunto Milanoon ja operaattoriliike siis sijaitsee Vigevanossa. Kun taas asiakaspalvelu on yhteydessä, soittavat he Calabriasta. Näin siis "työtä kaikille" toteutuu, mutta asiakas joutuu tekemisiin aina eri ihmisen kanssa, joka ei asiasta tiedä kuin sen "lausunnon" verran. :) Mutta tänään siis kysymään vielä liittymän uudelleenaukaisemista tai sitten uuden liittymän aikaisemista -joltain muulta operaattorilta.

Ja sitten se auto! Luvattiin silloin kaksi viikoa sitten, että saadaan se tänään. Asiasta ei ole kuulunut mitään, täytyy siis tässä aamusella soittaa liikkeeseen. Jospa tuo auto nyt helpottaisi vähän tätä liikkumista ja ehkä siinäkin voisi olla yksi asia, josta kannattaa olla tyytyväinen. :)

Yksi asia on ainakin varmaa, tänään tämä tyttö lähtee vähän katsomaan syysuutuuksia! Se jos mikä antaa uutta puhtia (ja iloa) ja laittaa vipinää vaatekaapin siivoukselle. Vanhaa pois ja uutta tilalle! :)

Tulipas aika negatiivinen blogi, mutta joskus näinkin. Arkea se täälläkin vain on, vaikka saapasmaassa ollaankin. Täytyy nyt taas vähän alkaa tsemppaamaan!

Terveisiä ihanille työkavereille sinne Suomeen! Kouluun, joka tuli viime yönä jopa uniinikin. :)

Italialaisittain:
Baci!

Sunnuntain päiväkahvit

Eilinen ilta meni AC Milanin ottelua katsoessa ja siitä ilta jatkui kaupungin hulinaan. Aamusta piti kiirehtiä heti ensimmäisenä kauppaan. Sunnuntaisin ruokakaupat eivät ole auki, ainoastaan tiettyinä sunnuntaina. Tänään onneksi lähikauppa oli auki klo13 asti, joten saatiin tärkeimmät ruoat hankittua. Vaatekaupat sen sijaan ovat auki. Maanantai on sellainen päivä, että monet vaatekaupat ovat kiinni koko päivän, osa aukeaa illaksi. Mutta Milanon keskustassa kaupat ovat auki päivästä riippumatta aamusta iltaan.

Lauran ikuistama Vigevanon Piazza Ducale.

Täällä on vielä kesäkelit: Aurinko paistaa ja on 27 astetta lämmintä. Päätettiin lähteä yhdessä toisen suomalaistytön kanssa käymään päiväkahveilla piazzalla. Vigevanon piazza on muuten tosi kaunis. Tämän kaupungin ehdoton nähtävyys! Piazzan kahvilat ja niiden tunnelma on todellista piristystä muuten niin maleksivaan sunnuntai-päivään. Täällä on vähän niin, että aamusta ihmiset ovat liikkeellä 10-13 välillä. Iltapäivät ovat todella rauhallisia ja sitten taas klo 15.30 alkaa kadut heräämään henkiin. Muutama juuri vihitty avioparikin nähtiin, sillä monet parit haluavat ikuistaa päivänsä piazzalla otettuihin kuviin.

...ja edelleen Piazzaa.

Pitäisi alkaa suunnittelemaan vähän, mitä syyslukukaudella tehtäisiin päiväkodissa lasten kanssa. Ensi viikolla olisi tapaaminen pomon kanssa niin voisi vähän antaa omia ideoita tähän lukuvuoteen. Eilen muuten löysin aivan mahtavan lastenkirjan, jossa oli värikkäitä eläimiä, numeroita ja värejä englanniksi. Sitten huomasin Ikean uudessa kuvastossa muutaman jutun lastenpuolelta, joita voisi hyödyntää töissäkin. Ei siis muutakuin Ikeaan! :) Uudet opetusvälineet ihmeesti piristävät mieltä ja on mukava kun on jotain uutta lisää edellisvuoteen.

Tässä illan päälle lähdetään kavereiden luo syömään ja vaihtamaan kuulumisia. Huomisen tai koko ensi viikon työkuviot eivät ole vielä selvillä, mutta eiköhän se pomo jossain välissä jotain viestiä laita. On se vaan niin vaikeaa lomalta palailla töihin... Mutta eiköhän se työvire tästä vielä löydy. :)

Sohvaperuna ja aamuvirkku

Eilinen ilta meni WTC-dokumenttia katsellessa. Oli tarkoitus suunnata paikalliseen Dublinn-pubiin, mutta nukahdin sohvalle. Ei siis tarvinnut lähteä mihinkään. Edellisestä kerrasta "ulkona" on jo niin kauan aikaa, etten edes muista. Mutta jos tänään... :)

Heräsin ilman kellonsoittoa käyttämään Maijaa pihalla, eikä ulkoilureissun jälkeen enää väsyttänytkään. Tuli mieleen tässä välissä päivittää blogi. :) Tänään lähdetään käymään markkinoilla, jotka ovat keskiviikkoisin ja lauantaisin. Siellä on jos minkäkinlaista tavaraa: vaatteita, kenkiä, käsitöitä, leluja, pyyhkeitä, liinoja, puukoristeita, hedelmiä ja vihanneksia. Joka toinen vaatemyyjä taitaa olla kyllä kiinalainen. Hinnatkin ovat sen mukaisia! :)

Parvekkeelta otettu kuva tänäaamuna.

Sitten pitäs käydä kysymässä autovakuutuksia tuolle mun autolle, jota ei kylläkään vielä olla saatu. Tuo autonostokin oli kyllä erikoinen. Mentiin autokauppaan katsomaan netistä löytynyttä autoa. Koeajolle pääsi vain myyjän istuessa vieressä. Tai oikeastaan se meni niin, että myyjä ajoi auton syrjätielle ja sitten sain itse kokeilla vain muutaman metrin, koska tankki oli lähes tyhjä. Myös Federico kokeili ja ajoi auton takaisin liikkeeseen, jotta ei päästy työntöhommiin. Päätettiin, että otetaan auto. :) Kirjoitettiin paperit viime viikon tiistaina 31.7. ja lupasivat auton ensi tiistaina 14.7. On se ihme, että autoa joutuu odottamaan 2 viikkoa ja siellä se seisoo kaupan pihassa "venduta" -lappu ikkunassa. Nää on kyllä sellasia odotuttajia täällä. Oulussa kun ostin auton, sain sen koeajolle yhden yön yli. Paperit kirjoitettiin koeajon jälkeen ja allekirjoituksen jälkeen avaimet käteen ja "arrivederci". Kyllä mää niin tykkään joistakin asioista enemmän siellä Suomessa! :)

Niin ja sitten pitää varmaan taas käydä se perinteinen Euronics-Expert -lauantaikierros kun tuolla toisella on aivan mieletön TV-kuume. Pitäs saada lediä ja tuumia... Tais tarttua hifistelyinto tuolta Oulun Aaltokankaalta. :) Taitaapa vain ehkä siirtyä lähemmäksi joulua tuollaiset "ei välttämättömät" hankinnat.

Nyt aamutoimille ja markkinoille!

Ciao! :)

Ruokatauko - Pausa pranzo

Ruokatauko kaupungilla, nam!

Suosikkipizza Frutti di mare.

Tulin käväsemään vielä kotona, kaksi tuntia töissä loman jälkeen tuntuu ihan älyttömän pitkältä. Puoli neljäksi takaisin, ensin tehdään taikataikinaa ja sitten lähdetään lasten kanssa leikkipuistoon. :)

Tänään pitäs soittaa yliopistolle ja kysyä siitä jatkotutkinnosta. Nyt ovat kuitenkin käyttäneet paperit proffilla, ihan hauska kuulla mitä mieltä ovat suomalaisesta tutkinnosta täällä. Ja millaisen jatkotutkinto-oikeuden niillä sais. Paitsi, jos teen kahta työtä niin saattaa tulla vähän ongelmia ajan kanssa.

Oli tarkotus tänään ottaa selvää yhdestä päiväkodista, joka on suljettu eilen. Jos me voitais aukaista se uudelleen. Oon kyllä aina sanonut, että yrittäjäksi en ala. :) Mutta kysyminenhän ei vielä velvoita mihinkään.

Buon appetito!

Pehmeä lasku arkeen

Kesäloman piti loppua 7.9. mutta jatkuikin hämyyn tulevaisuuteen mönkään menneen työsopimuksen myötä. Eilen aamulla soitettiin vanhasta työpaikasta ja tarjosivat palkankorotusta! :) Samassa vanhassa paikassa siis jatkan. Sovittiin, että aloitan työt lokakuussa. Illalla kuitenkin kysyivät, jos aloittaisinkin jo aikaisemmin, ehkä ensi viikolla.

Eilen sain kymmenen aikaan puhelun tuntemattomasta numerosta. Soitti sitten tämä uuden koulun rehtori ja kysyi "kuulumisia". Tarjosi sittenkin työpaikkaa, jos en ole jo kerennyt löytämään uutta tilalle. Kiitos, mutta ei kiitos. Päivää ennen ensimmäistä työpäivää tehty ohari ei ihan äkkiä unohdu mielestä. Mutta onneksi puhelun lopuksi vielä muistutti, että palataan kuitenkin vielä asiaan, josko kävisit edes silloin tällöin opettamassa. Voi luoja… 

No, tänään kuitenkin loppui loma! Sain aamupäivällä soiton mennä töihin illaksi. Sehän sopi, koska tämä päiväkoti sijaitsee ihan kävelymatkan päässä. Yllättäen pyysivät töihin heille ensi vuodeksi. Näyttää siltä, että iltapäivät siis kuluvat sitten siellä. Mutta niinkuin moneen kertaan on saanut kokea, että mikään ei ole varmaa ennenkuin on nimet papereissa -jos silloinkaan! Mutta huomenna siis jatkuu…ehkä. :)

Kun olin matkalla kotiin, sain yhden puhelinsoiton joltain välittäjältä, jolla oli yksi milanolainen perhe vailla englannin opettajaa muutamaksi iltapäiväksi viikossa. Jouduin kieltäytymään, koska menisi vähän liian vaikeaksi ajaa Milanosta kotiin klo 13 ja klo 16 jo takaisin. Ja täällä nuo "neljän ruuhkat" on ihan käsittämättömät. Vaikka moottoritiellä menee 6 kaistaa, liikenne jumii. Ilman ruuhkaa Vigevano-Milano 35min. Ruuhkassa 2h 35min.

No siinä mielessä ihan kiva alottaa työt tuolla Milanossa kun saan sen oman auton. Ei tarvi enää olla juna-aikataulujen orjana. Eikä tarvi läkähtyä tunkkaiseen ja ilman ilmastointia oleviin junavaunuihin. Ja toisaalta talvella ilman lämmitystä oleviin… :)

Nyt odottelemaan, josko huomenna vihdoinkin aukeaisi mun puhelinliittymä uudelleen, joka onkin ollut suljettuna jo toista kk. Täällä asiat ei tapahdu ihan käden käänteessä. Odotellaan ja toivotaan! :) Paitsi jos se ei huomenna aukea niin vaihdan operaattoria! Cazzo…

Nyt kattomaan vieläkö San Sirolta löytyy mestareiden liigan matseihin vielä paikkoja. Ja sitten nukkumaan, jotta jaksaa kymmeneksi töihin.

Hyvää yötä! Buona notte! :)

Finalmente benvenuti!

Voihdoinkin sain aikaiseksi avattua tämän blogin. Muutama on kerennyt vinkkaamaan, että olisi kiva lukea siitä, millaista elämä täällä on. Ja siitähän riittää kyllä kirjoittamista. :) Kesäkuun 1. päivä tuli vuosi siitä kun lähdettiin muuttokuorman kanssa matkaan. Tähän vuoteen on mahtunut monenlaisia kokemuksia, niin hyviä kuin huonojakin. Kaikenlaista on tullut eteen ja edelleenkin riittää ihmettelemistä siinä, kuinka asioita voi hoitaa niin monella eri tavalla. Niinkuin olen monelle sanonut, niin ainakin sen olen kerennyt jo oppia, että ainoastaan oma tapa ajatella ja tehdä asioita ei välttämättä olekaan se kaikkein paras tapa. Mutta kuitenkin, vielà on kovasti opeteltavaa, jotta voin sanoa tuntevani itseni edes jollain asteella italialaiseksi. :)

Toivottavasti blogista on iloa teille sinne Suomeen. Ja apua niille, jotka haaveilevat ulkomaille muutosta.

Palaillaan - A presto!

Elina