mercoledì 15 settembre 2010

Henkilökohtainen kriisi

Tässä on ollut vähän aikaa päällä nyt sellainen henkilökohtainen kriisi, jonka kanssa olen yrittänyt ja yritän yhä edelleen porskuttaa eteenpäin. Mutta helppoa se ei ole. Ja syykin siihen on varsin arkinen, saattaa kuullostaa ehkä vähän oudoltakin... mutta olen huomannut täällä, kuinka paljon ikävöin omaa työtäni. Työtä, jota sain tehdä yhden vuoden valmistumisen jälkeen. Se oli unelmieni työ, ihanassa paikassa, ihanien työkavereiden ympäröimänä. Se yksinkertainen totuus, että siihen täällä ei ole mahdollisuutta on lyönyt kasvoille varsin kovaa. Olen koittanut ajatella asiaa monelta kantilta, mutta täällä sellaista tunnetta työntekoon ja työyhteisöön en ole vain onnistunut luomaan. Ja tietenkin syytän siitä itseäni, mutta vihdoin olen ymmärtänyt asian, jota en aikaisemmin osannut tulkita oikein. Iltalialaiset ovat hyvänpäiväntuttuja, mutta erittäin hankalia, jotta heistä voisi saada tosi Ystäviä... Täytyy koittaa etsiä sitä iloa arkeen joistakin muista, pienemmistä asioista ja toivoa, että jossain tuolla tulevaisuudessa saisin vielä aukaista oman luokkani oven ja kuulla "Hyvää huomenta opettaja".

Milanon Galleriassa toukokuussa.
Tänään sitten puhelinliittymäkauppaan, jotta saadaan vihdoin toimiva liittymä minulle. Kesän jälkeen puhelin on ollutkin kiinni. Luottokortti kloonattiin viime kesäkuussa. Onneksi täällä on sellainen palvelu, että korttia käyttäessä tulee joka kerta tieto tekstiviestinä puhelimeen. Yksi yö alkoi tulla viestejä puhelimeen, että korttia oli käyetty Panamalla... summat olivat 300-400 euroa kerralta. Palveluntarjoaja ja luottokorttiyhtiö "CartaSi" korvaa tällaisissa tapauksissa käyttäjälle käyteyt rahat. Mutta ilman faksi- ja paperisotaahan niitä rahoja on turha toivoa takaisin... Mutta rahat siis palautettiin, kortti suljettiin ja tilattiin uusi. Kun CartaSi-yhtiö ei ilmoittanut operaattorille uudesta kortista ja sen numerosta, päätti operaattori katkaista liittymän, ilman mitään ennakkoilmoitusta. Nyt ollaan sitten koitettu saada liittymää auki, mutta operaattorin mielestä se ei ole niin yksinkertaista, koska vastaavaa liittymätarjousta ei ole enää. Italiassa hallitus työllistää ihmisiä perusteella "työtä kaikille". Tässäkin tapauksessa! Kun menee operaattoriliikkeeseen, sieltä annetaan faksinumero, johon lähettää selostus siitä, mitä on sattunut ja uuden kortin numero, (ilman neljää viimeistä numeroa turvallisuussyistä). Tämä faksi lähetetään Torinoon. Torinosta saaja lähettää sen luettavaksi Bolognaan. Bolognassa se luetaan ja lähetetään lausunto Milanoon ja operaattoriliike siis sijaitsee Vigevanossa. Kun taas asiakaspalvelu on yhteydessä, soittavat he Calabriasta. Näin siis "työtä kaikille" toteutuu, mutta asiakas joutuu tekemisiin aina eri ihmisen kanssa, joka ei asiasta tiedä kuin sen "lausunnon" verran. :) Mutta tänään siis kysymään vielä liittymän uudelleenaukaisemista tai sitten uuden liittymän aikaisemista -joltain muulta operaattorilta.

Ja sitten se auto! Luvattiin silloin kaksi viikoa sitten, että saadaan se tänään. Asiasta ei ole kuulunut mitään, täytyy siis tässä aamusella soittaa liikkeeseen. Jospa tuo auto nyt helpottaisi vähän tätä liikkumista ja ehkä siinäkin voisi olla yksi asia, josta kannattaa olla tyytyväinen. :)

Yksi asia on ainakin varmaa, tänään tämä tyttö lähtee vähän katsomaan syysuutuuksia! Se jos mikä antaa uutta puhtia (ja iloa) ja laittaa vipinää vaatekaapin siivoukselle. Vanhaa pois ja uutta tilalle! :)

Tulipas aika negatiivinen blogi, mutta joskus näinkin. Arkea se täälläkin vain on, vaikka saapasmaassa ollaankin. Täytyy nyt taas vähän alkaa tsemppaamaan!

Terveisiä ihanille työkavereille sinne Suomeen! Kouluun, joka tuli viime yönä jopa uniinikin. :)

Italialaisittain:
Baci!

4 commenti:

  1. Kumma on kun asioiden hoito muuttuu Suomen ulkopuolella harmittavan monimutkaiseksi. Varmaan selviät maassa italian kielellä, ja saat selvitettyä, mistä viiveet johtuvat. Ilmottaudun blogisi lukijaksi, on jännää seurata miten saat asianne siellä kuntoon.

    RispondiElimina
  2. Kyllä on paljon oppinut jo vuoden aikana, mutta vain murto-osan siitä, mitä opittavaa vielä on. Katsotaan miten asiat selkenevät, mutta viimekädessä on uskottava, että asioilla on aina tapana järjestyä! Mukava kun seuraat blogia, koitan päivittää tätä ahkerasti!

    RispondiElimina
  3. Sinähän opettajana kuitenkin arvostat tuota italialaisten kekseliästä tapaa opettaa kansalaisilleen oman maan maantietoa ;)
    Jos jokainen asia hoidetaan koko valtakuun laajuudella, niin piankos siinä oppii, missä kaupungit sijaitsevat!

    RispondiElimina
  4. Siitàkòhàn tuo kohtalaisen hyvà maantiedon yleistuntemus tààllà Italiassa onkin peràisin? Huonossa on aina siis jotain hyvàà. :)

    RispondiElimina